Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

M A Z E

Nimi-kenttä: Oma käyttäjänimi. Kommentti-kenttä: Ensimmäiselle riville hahmon nimi, välilyönti ja roolaus.

Tekeminen ilman merkkejä "Puhuminen" #Ajatteleminen# *Unen näkeminen*
 
 1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: DemonEliah

26.05.2017 21:05
Nathaniel

"Totta kai se häiritsee mua, mutta mitä mun on tarkoitus tehdä asialle? En mä kelpaa Juoksijaksi", sähähdin hampaat irvessä, mutta pudistin kohta päätäni väsyneesti. Hänen kysymyksensä sai minut kieltämättä ajattelemaan. En kuitenkaan myöntänyt sitä, katselin vain miestä hänen pyytäessään anteeksi ja mutisin sitten: "Juu, nevermind, mennään nyt vaan sinne kävelylle. Ellet sitten ole jo saanut tarpeeksesi mun asenteesta." Pyöräytin silmiäni hieman ja aloin sitten suuntaamaan varman oloisesti kohti metsää. En jäänyt odottelemaan miestä, seuraatkoon jos halusi.

Nimi: Irvikettu

23.05.2017 14:54
~ Alexander

"Miten voit olla noin rauhallinen asian suhteen? Eikö sinua vaivaa että jotkut sairaat hupia kaipaavat pellet ovat iskeneet nuoria yhteen kasaan keskelle labyrinttiä..?!" ärähdin turhankin tuomitsevalla sävyllä. Huokaisin sitten syvään ja aloin kavuta jaloilleni, huomaten että värisin vielä vähän koko kropastani.
"Anteeksi.. En vain pidä siitä että en voi tehdä mitään", myönsin vastahakoisella sävyllä ja suljin silmäni äreän ilmeen noustessa naamalleni.
"Jos olet varma, niin voinhan tullakkin", sanoin lopulta, jaksamatta tällä kertaa alkaa vittuilemaan pojalle.

Nimi: DemonEliah

20.05.2017 21:45
Nathaniel

Kun vaikutti siltä, että mies oli rauhallisempi irrotin otteeni ja vain katselin häntä. Hänen kysyessään kenen syytä Aukiolle joutuminen ja muistinmenetys olivat, kohautin olkapäitäni vähän avuttomasti. "En ikävä kyllä osaa vastata tuohon... Mutta ainakin Juoksijat tekevät parhaansa löytäkseen meille tien ulos täältä", totesin kohta hiljaa. Olin itsekin miettinyt kyseistä asiaa muutamaan otteeseen saavuttuani tänne, mutta en ollut toistaiseksi vaivautunut ottamaan selvää tiesivätkö Frederick tai muut vastausta. Olin nimittäin loppujen lopuksi ihan ok sen suhteen, että muistin vain nimeni, niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostikin. Ei minua nimittäin hirveästi kiinnostanut tietää, millainen menneisyyteni oli. Väliäkö sillä. Nousin takaisin seisomaan ja ehdotin miehelle pieni hymy kasvoillani: "Mun oli muuten tarkoitus käydä kävelyllä ennen kuin huomasin sut tässä muurin läheisyydessä. Niin että haluutko tulla mukaan? Vai onko sulla parempaa tekemistä?" Hymyni muuttui hieman kiusoittelevaksi odottaessani, mitä hän vastaisi.

Nimi: Irvikettu

17.05.2017 13:19
~ Alexander

"Miksi en muista nimeäni?!" henkäisin kauhuissani kun aloin pidellä päätäni. Muistiani oli peukaloitu, enkä pitänyt siitä! Kun poika alkoi rauhoitella minua, naurahdin pääni sisällä tilanteelle.
"Nathaniel.." kuiskasin vielä itselleni kun tunsin kroppani päätti sittenkin täristä kauttaaltaan. Minua en enää huimannut niin paljon, ja aloin taas tehdä selvää ympäristöstäni. Suljin silmäni kun vedin syvään värisevää hengitytäni, yrittäen tyynnytellä itseäni.
"Kuka tämän on saanut aikaan..? Iskeä nuoria aukiolle ja pyyhkiä heidän muistinsa..?!" kysyin äreänä. Sillä hetkellä tein päätöksen että aijoin hoidella heidät päiviltä.

Nimi: Kitty

07.05.2017 21:51
Carlos

"Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta musta tuntuu, että sun seurassa mä voin olla sellanen kuka mä oikeesti oon", lopetin halin ja katsoin Arianaa silmiin. "Sä et tunnu tuomitsevan mua, vaan sä tuomitsin sen millasen vaikutelman sä sait. 'Paikallinen fuckboy', vai mitä sä sanoit."
Huokaisin. "En mä oikeesti oo semmonen. Se on vaan semmonen ulkokuori."


Nimi: DemonEliah

07.05.2017 17:53
Nathaniel

"Niin, minähän mainitsin aiemmin, ettei kukaan muista itsestään mitään saapuessaan", sanoin tyynesti. Mies kuitenkin oli selvästi hämmentynyt ja pian häneltä menikin tasapaino jolloin katsoin häntä järkyttyneesti. Paniikkikohtausko häneen oli iskenyt? "Hei, ei mitään hätää. Sä muistat nimesi muutaman päivän kuluttua, ihan kuin kaikki muutkin muisti", yritin rauhoitella toista ja hetken harkittuani laskin käteni hänen harteilleen varovasti estääkseni häntä kaatumasta (?). "Älä nyt pyörry siihen tai mitään, en jaksa kantaa sua." Ääneni oli tapahtuneen myötä saanut huolestuneen sävyn, mutta ilmeeni saattoi ehkä vaikuttaa hieman ärtyneeltä.

Nimi: Irvikettu

07.05.2017 15:40
~ Alexander

"Nathaniel.." toistin tyytyväisen oloisena ja hymy meinasi nytkähtää huulilleni.
"Kunhan muistan..?" ihmettelin. Kurtistin kulmiani kun toisen sanat saivat minut hämilleen. Miksi en muka muistaisi omaa nimeäni? Kun yritin hymähtää toiselle nimeni, pääni löi vähän tyhjää. Väri valahti kasvoiltani ja pelko lävisti sydämeni uudestaan. Nimeni!? Miksien muista sitä?! Nyt en saanut enää mitään suustani ulos vaan menin melkein täysin sekaisin. Hengitykseni alkoi tihentyä ja hetken päästä minua alkoi heikottaa ja huimata. Se että en tiennyt nimeäni, sai kaiken pyörimään. Tunsin kaukaisesti kuinka toinen polveni kolahti maata vasten ja nopeasti perään tasapainoni huononi entisestään.

Nimi: DemonEliah

06.05.2017 20:22
Nathaniel

"No, onhan sulla muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi just kokki, jos kerran haluat kiusata mua vielä enemmän", hymähdin silmiäni leikkisästi pyöräyttäen. Miehen tullessa lähemmäs katsoin häntä hieman epäluuloisesti. #Älä nyt leveile meidän pituuserolla, mä aloin jo pitää susta#, ehdin jo ajatella, mutta kun hän vain kysyi nimeäni hämmennyin melkoisesti. "Olen Nathaniel... Mutta kukaan ei puhuttele mua sillä nimellä, eli sano vaan Nathan", sanoin kuitenkin kohta ja annoin ujon hymyn korvata kasvoillani olleen hämmentyneen ilmeen. "Voit kertoa omasi kunhan vaan muistat sen."

Nimi: Irvikettu

06.05.2017 13:34
~ Alexander

Kun toinen mainitsi kroppani, omakin katseeni kääntyi vilkaisemaan alas kohti jalkojani.
"Juoksija... Minulla on ehkä hyvä kunto mutta niin kuin sanoit, vartaloni ei ole luotu juoksemaan pitkin päiviä. Sitäpaitsi selkäni reistailee", sanoin huokaisten ja kohautin harteitanikin. Nostin sitten katseeni takaisin toiseen ja otin muutaman askelen lähemmäs minua lyhyempää poikaa.
"Mikä on nimesi..?" pyysin. En kysynyt vaan pyysin. Äänessäni oli pitkästäaikaa aitoa ystävällistä sävyä.

Nimi: Améra

05.05.2017 22:03
Ariana

Virnistin hiukan.
"No en nyt kyllä osaa sanoa", virnistelin ilkikurisesti.
Silitin poikaa hellästi kyljestä

©2017 тʀᴀᴩᴘᴇᴅ - suntuubi.com